Mediailmaisun kurssia varten pitää kirjoittaa jotain ajankohtaista aihetta käsittelevä blogikirjoitus, joten tässä se tulee.

Seuraan aika aktiivisesti maailman tapahtumia, politiikkaa ja ns. vaihtoehtomediaakin. Netin yksi parhaita puolia on se, etteivät ihmiset enää elä pelkästään telkkarista tai sanomelehdistä saadun tiedon varassa, vaan kaikki tieto on vapaasti saatavilla. Edes mahtavimmat pankit tai monikansalliset suuryritykset eivät enää noin vaan voi salailla toimiaan. Melkein kaikilla on nykyään kamerakännykät, jonka vuoksi esim. Occupy Wall Streetissa tapahtuneet poliisien käyttämät agressiiviset voimakeinot levisivät nopeasti YouTubessa ja Facebookissa.

On aika mielenkiintoista, ettei Occupy Wall Streetista kirjoitettu kovin paljoa suurimmissa lehdissä. Jossain vaiheessa jopa uutisoitiin, että mielenosoitukset ovat loppuneet vaikka liikkeen omilta sivuilta saa aivan erilaisen kuvan.

Olen huolestuneena seurannut myös puheita siitä, että nettiä ja keskusteluja pitäisi alkaa sensuroimaan. Aika mahdottomaksi se tosin kävisi, koska netin luonne on sellainen, että jos tehdään jokin rajoitus, niin ihmiset yhdessä keksivät asiansa ilmaisemiselle nopeasti jonkin kiertotien joka toimii entistä paremmin. Luin jostain myös siitä, että EU alkaisi seurata ns. kriittistä nettikeskustelua. Eihän se ole sopivaa, että ihmisille alkaa pikku hiljaa selvitä surullinen fakta siitä kenellä valta oikeastaan on. Tosin EU:n lobbareita kritisoidaan ja asioista puhutaan yhä avoimemmin jopa Ylen dokumenteissa.

Aika hämmentävää on myös se, että vaikka monista asioista puhutaan avoimesti jopa valtamedioissa niin ihmiset eivät välitä niistä. Itselläni loksahti pari vuotta sitten suu auki kun Ylen sivuilta luin, että amerikkalainen konsulttiyritys McKinsey & Company palkattiin suunnittelemaan seuraavaa hallitusohjelmaa. Jaoin linkkiä Facebookissa, mutta ihmisille asia tuntui olevan samantekevä.

Talousasiat tuntuvat monista (minustakin) varmasti tylsiltä, vaikeilta ja etäisiltä, mutta valitettavasti esim. Portugalissa, Espanjassa ja U.S.A:ssa tapahtuvat asiat vaikuttavat myös meihin. Perus tallaaja tuntuu sormi suussa ihmettelevän, että miksi niitä tukipaketteja nyt sinne ja tänne meidän verorahoista syydetään. Vaikka tilanteeseen ollaan tyytymättömiä, niin silti siitä ei olla niin kiinnostuneita että viitsittäisiin tutustua asioihin tarkemmin.

Itse olen sitä mieltä, että tekohengitys esim. tukipakettien muodossa ei auta pitkällä tähtäimellä. Ongelma on koko systeemi sekä rahan käsite. Raha luodaan yksityisissä liikepankeissa ja melkein kaikki raha on olemassa vain siksi että joku on ottanut lainaa ja maksaa siitä korkoa. Niin kauan kun emme kyekene keksimään tilalle mitään muuta niin finanssikriisien tapaiset ongelmat seuraavat toineen toisiaan. Koko systeemiä ei ihan vielä (kenties ei koko minun elinaikanani) pystytä laittamaan uusiksi ja valitettavasti vielä tarvitsemme pankkeja ja rahaa. Mutta haluan uskoa, että tulevaisuudessa keksimme jotain muuta tilalle. Esimerkiksi resurssipohjainen talous kuulostaa hyvältä vaihtoehdolta.

 Tässä vielä hauska video siitä, miltä systeemimme vaikuttaa avaruusolion silmin katsottuna:

Facebook tuhosi jo vuosia sitten kaiken innostuksen blogin pitämiseen. Nykyään on niin helppo nopeasti Facebookissa kertoa kuulumiset jos sellainen fiilis tulee. Tosin itse en jaksa selostaa ja kuvata ihan kaikkien makaroonilaatikkojen ja munakkaiden tekoa, koiran vatsatauteja yms. siellä.

Minulla oli joskus blogi Livejournalissa ja myöhemmin omilla nettisivuilla, missä tilastojen mukaan oli toisinaan paljonkin kävijöitä. Omat sivut osoitteessa saarakartimo.fi ovat vieläkin olemassa, mutta niiden pitäminen tuntuu tällä hetkellä vähän turhalta. En enää päivitä niitä kovin aktiivisesti enkä esittele niillä työnäytteitä tai CV:tä joiden avulla yritin aikaisemmin hakea töitä. Järkevämpää olisi varmaan laittaa kaikki piirustukset ja maalauksetkin blogiin, jota ehkä jopa tulisi päivitettyäkin. En ole nyt varmaan puoleen vuoteen tehnyt oikein mitään kunnollista taiteellista teosta alusta loppuun. Ainoastaan kolussa tunneilla olen töherrellyt vanhaan tapaan. Ehkä voisin alkaa pitää blogia niistä tuherruksista :D ?

Joskus nautin suunnattomasti kirjoittamisesta mutta nykyään oikeankin päiväkirjan kirjoittaminen on jäänyt todella harvinaiseksi. Parhaimmillaan kirjoitin joka päivä jotakin. On huvittavaa ja jollain tapaa jopa terapeuttista lukea vanhoja päiväkirjoja. Niistä huomaa, että on sitä sentään jotain keihitystä aina tapahtunut, vaikka toisinaan kaikki tuntuu niin dramaattiselta.

Aika näyttää tuleeko tästä blogista mitään. Ainakin tämä on valmiina kun koulussa pitää jollakin kurssilla kai sellainenkin tehdä. Ja voisihan tänne joitakin koulujuttujakin laittaa jos vaikka joku työ niin hyvin onnistuisi että sitä haluaa esitellä julkisesti :D .